Ympäristöongelmien osaajat esille

Suomi on kansainvälisesti tunnettu osaaja ja edelläkävijä ympäristöonnettomuuksien, kuten öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnassa. Nykyisin ympäristöonnettomuuksien torjunnasta vastaa ympäristöministeriön alaisuudessa toimiva Suomen ympäristökeskus (SYKE), yhdessä pelastuslaitosten kanssa, joilla on vahva erityisasiantuntemus ja operatiivinen osaaminen alalla. Ympäristöministeriölle kuuluu ympäristövahinkojen torjunnan yleinen ohjaus, seuranta, kehittäminen ja kansainvälinen yhteistoiminta.

Jostain syystä pääministeri Sipilän hallitusohjelman mukaan ympäristöonnettomuuksien operatiivinen johtovastuu merialueilla ollaan siirtämässä sisäasiainministeriölle. Tällöin sisäministeriö vastaisi ympäristövahinkojen päästöjen valvonnasta, onnettomuuksien ennaltaehkäisystä ja onnettomuustilanteessa kiireellisistä torjuntatoimista maalla, sisävesillä ja merialueilla.

Mikäpä siinä, mutta miksi kuitenkaan ei? Tehtävien pirstominen ja siirto ministeriöstä toiseen ei edistä korkealaatuista, hyvin toimivaa ympäristövahinkojen torjuntajärjestelmää. Torjunnan johtamisen ja valvonnan keskittäminen SYKE:en on mahdollistanut yhdellä hallinnolla saavutettavan kokonaisedun. Ympäristövahinkojen torjunnassa päätöksenteon ja toteutuksen tulee tapahtua lähellä toisiaan, jotta nopea reagointi ja hyvin organisoitu johtaminen on mahdollista kriisitilanteissa. Torjuntaviranomaisella on myös oltava vahva erityisasiantuntemus, jotta sillä on hyvä valmius itsenäiseen päätöksentekoon, torjuntatöiden johtoon ja laadukkaaseen valvontaan.

Öljyntorjunnan operatiivisen johtovastuun siirtäminen sisäasiainministeriön alaiselle rajavartiolaitokselle tulisi aiheuttamaan väistämättä myös muutoksen öljyntorjuntaan varatuissa rahavirroissa. Uhkana siis on, että mikäli SYKE:llä ei ole ylintä johtovastuuta öljyntorjunnasta merialueella, sen resurssit ja mahdollisuudet kehittää, kouluttaa, varustaa, huolehtia jälkitorjunnasta ja -toimista koko öljyntorjunnan osalta heikkenevät merkittävästi.

Aivan helppo ei ole sekään kuvio, että tulevaisuudessa maa-alueella ja sisävesillä pelastuslaitokset ja kuntien ympäristöviranomaiset olisivat entistä enemmän yksin hoitamassa öljyntorjuntaa, kun nykytilanteessa pelastuslaitosten tukena on SYKEn ja ELY-keskusten vahva osaaminen ja ohjaaminen.

Miten ympäristövahinkojen ja öljyntorjunnan operatiivisen johtovastuun siirtäminen ministeriöstä toiseen yhteiskuntaa hyödyttäisi? Siinä kysymys, jota hallituksessa ei ilmeisesti ole loppuun saakka mietitty. Jätin eduskunnassa tällä viikolla kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin asianomaiselta ministeriltä, miten suunnitellun uudistuksen yhteydessä turvattaisiin öljyntorjuntatehtävien kokonaisvaltainen ja laadukas hoitaminen, alkaen varautumisesta onnettomuuteen ja päätyen huolellisesti tehtyyn ympäristön jälkihoitoon. Perämeren rannikon asukkaista tämä kiinnostaa monia henkilökohtaisestikin. Pelastuslaitosten ja kuntien ympäristöviranomaisten oletan myös olevan korvat höröllään. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse jatkossakaan sentään olla vahingon sattuessa tukka pystyssä.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaaksossa 15.4.2016