Onko meillä saamelainen unelma?

Matkustin perheeni kanssa kesälomalla kauas pohjoiseen, läpi tunturialueiden, jokivarsien, soiden ja vuonojen sekä pohjoisen harvalukuisten kansojen ikiaikaisten asuipaikkojen. Elämäni hienoimpiin lukeutuvan kulttuurihistoriallisen elämyksen koin Pohjois-Norjan Altassa, jopa 6000 vuotta vanhojen kalliopiirrosten äärellä. Pohjoinen ulottuvuus ja pala kansojen historiaa näyttäytyy Altavuonon silokallioilla melkoisessa aikaperspektiivissä. Koillis-Lapissa sukuloidessa enoni muistutti omienkin sukujuurteni yltävän 1700-luvulle mentäessä kolttasaamelaisiin. Paljon on vettä virrannut, valtavasti ovat asiat muuttuneet niistäkin ajoista, jolloin metriset lohet vielä hypätä polskauttelivat Kemijoen koskissa ja suvannoissa.

Eräs tuore iltauutislähetys kertoi mainostaiteen keinoja käyttävästä Suohpanterror eli suopunkiterrori -nimeä käyttävästä ryhmästä ja sen viesteistä. Saamelainen taiteilija-aktivistien ryhmä kritisoi propaganda-julisteiden avulla, suoraan ja epäsuorasti saamelaisten elinympäristöön ja saamelaiskultuuriin kohdistuvia epäkohtia, väärinkäytöksiä ja uhkia. Niitä ei olekaan aikojen saatossa ollut aivan vähän, lähtien aikoinaan lähes kautta Suomen levittäytyneen saamelaisasutuksen peräytymisestä suomalaisten työntämänä yhä kauemmas pohjoiseen. Sotien jälkeisten vuosien suomalaistamispolitiikka, traagisiinkin kohtaloihin johtaneet saamelaiskulttuurin ja äidinkielen kitkemisyritykset sekä kulttuurinen alistaminen sai jatkua pitkään, ilman että valtaa pitävät suomalaiset olisivat ymmärtäneet kyseen olleen suoranaisesta rasismista.

Saamelaisten ja pohjoisten elinympäristöjen uhkana, menneinä vuosina ja tänä päivänä, voidaan kulttuurin ja kielen kuihtumisen ohella nähdä myös monet Lapin luonnonvarojen täysimääräiseen hyödyntämiseen tähtäävät toimet. Hyvin pitkään luontaistaloudessa eläneiden kansojen metsästys-, kalastus- ja laidunalueiden ottaminen valtion, yhtiöiden ja yksityisten haltuun, metsätalouteen, kaivosteollisuuteen, turvetuotantoon, tekoaltaiksi ja tonttimaaksi ei ole ollut ongelmatonta, eikä läheskään aina oikeutettua. Tämä ei toki koske vain saamelaisia.

Eduskunta ei ole edelleenkään ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa YK:n ILO 169-sopimusta. Osansa Suohpanterrorin kritiikistä saa siis myös Suomen valtio ja eduskunta. Saamelaisten alkuperäiskansa-statusta koskeva epäkohta olisi kohtuullista korjata tällä vaalikaudella, sitä voisi pitää vähimmäishyvityksenä aikaisempiin saamelaissukupolviin kohdistuneesta rasismista. Mahtuisiko monikulttuuriseen Suomeen myös yksi saamelainen unelma?

Kirjoitus on julkaistu 11.8. Forum24 -lehdessä.

Vieritä ylös